ILMASTONMUUTOS JA PAKOLAISUUS

ILMASTONMUUTOS JA PAKOLAISUUS: IHMISKUNTAA RAVISTELEVAT GLOBAALIT ILMIÖT

Itä-Afrikassa sijaitseva Uganda on ottanut vastaan pakolaisia itsenäistymisestään saakka, mutta viime vuosina konfliktit naapurimaissa ovat voimistuneet entisestään.

Nykyisin Ugandassa on pakolaisia kolmanneksi eniten maailmassa.

Ugandan pakolaislainsäädäntö on yksi maailman edistyneimmistä. Kaikille turvapaikkaa hakeville myönnetään pakolaisasema, ja heti saavuttuaan heillä on oikeus vapaaseen liikkuvuuteen, työskentelyyn, yrittäjyyteen sekä opiskeluun ugandalaisissa kouluissa.

Uganda on yksi maailman köyhimmistä valtioista, jonka väestöstä noin 75 % elää maaseudulla pitkälti omavaraisesti maanviljelyn varassa. Lähes 70 % väestöstä on alle 25-vuotiaita, ja maan kehitys on hidasta. Silti pakolaiset nähdään suurimmaksi osaksi mahdollisuutena. Vaikka Afrikka tuottaa alle 4 % globaaleista hiilidioksidipäästöistä, vaikuttavat ilmastonmuutoksen voimistamat sään ääri-ilmiöt maanosaan poikkeuksellisen voimakkaasti. Ilmastonmuutos näkyy jo nyt afrikkalaisten arjessa. Maanviljelyn kaltaisten luontoon voimakkaasti pohjaavien elinkeinojen harjoittaminen on muuttunut ajoittain mahdottomaksi arvaamattomien ilmasto-olosuhteiden vuoksi. Monet viljely- ja asuinalueet ovat muuttuneet elinkelvottomiksi. Suomen Pakolaisavun Ilmastonmuutos ja pakolaisuus: ihmiskuntaa ravistelevat globaalit ilmiöt -näyttely ilmentää sään ääri-ilmiöiden vaikutuksia kolmen ugandalaisen pakolaisasutusalueen arjessa. Nakivale, Kyangwali ja Adjumani sijaitsevat satojen kilometrien päästä toisistaan eri puolilla Ugandaa, mutta ilmastokriisi vaikuttaa asutusalueilla jokaisen pakolaisen elämään.

Näyttelyn kuvat ja konseptointi: Outi Neuvonen

Tekstit: Ilse Kerminen ja Suomen Pakolaisapu

a pakolaista.

HIEKKAKAIVAUKSET Uganda kärsii pahasta deforestraatiosta eli sen metsäpinta-ala pienenee nopeasti. Kehittyvä maa kantaa kohtuuttoman taakan pakolaisten vastaanotosta, ja vaikka hallitus on sitoutunut lukuisiin ilmastosopimuksiin, näkyy ekosysteemien pilaantuminen erityisesti alueilla, joiden väkiluku on moninkertaistunut lyhyen ajan sisällä. Ruandalainen Edson Jeanmarce työskentelee hiekkakaivauksilla, josta uudet pakolaiset saavat materiaalia talojensa rakentamiseen Nakivalessa.

INNOCENCE CHANCE ”En aio käyttää Ugandassa viettämiäni vuosia kotiinpaluuta odotellessa. Jos haluamme kehitystä, muutoksen on lähdettävä meistä itsestämme”, kertoo koko perheensä aseistetun ryhmän hyökkäyksessä menettänyt parikymppinen Innocence Chance. Innocence opettaa vapaaehtoisesti naapuruston lapsia itse rakentamassaan huterassa luokkahuoneessa. ”Suurin haaste lasten oppimiselle ovat toistuvat rankkasateet. Ajoittain opetus täytyy keskeyttää tulvien vuoksi.”

HIEKKAMYRSKY Viime vuosina pakolaisasutusalueiden elämää on varjostanut sään heittely ääripäästä toiseen. Samat alueet kärsivät sekä äärimmäisestä kuivuudesta että rankasateista, jotka pyyhkivät mennessään kaiken. Ilmaston muututtua arvaamattomaksi myös maanviljelyyn perustuvasta elämästä on tullut epävarmaa. Naiset pakenevat hiekkamyrskyä sadekauden lopulla Nakivalessa.

KALASTAJA Saastunut Nakivale-järvi ylläpitää 120 000 pakolaisen elämää. Järvessä kylvetään, kalastetaan, pestään pyykkiä ja juotetaan karjaa. Sieltä pumpataan myös asutusalueen juomavesi. Nakivalessa asuva ugandalainen kalastaja Mukasa Joseph Mutay kertoo elinkeinonsa kärsineen, sillä tavallista pidemmät kuivat kaudet haihduttavat suuren osan järvestä. Huvenneet resurssit ovat aiheuttaneet konflikteja pakolaisten ja ugandalaisten välillä.

OMPELIMON NAISET ”Kuivalla kaudella veden kulutus lisääntyy, eikä käsiteltyä pumppuvettä riitä kaikille. Vuonna 2016 ainoa vaihtoehtoni oli turvautua järviveteen. Sairastuin kuumetta ja polttelua aiheuttavaan bruselloosiin ja jouduin tiputukseen kahdeksi kuukaudeksi”, kertoo 30-vuotias ompelija Iramkuda Francine. ”Oireet eivät ole vieläkään kadonneet, mutta lääkkeitä ei ole saatavilla. On vain parasetamolia”, burundilaisnainen sanoo.

ETIOPIALAINEN RAVINTOLA Ilmastonmuutos iskee kovimmin kaikkein huono-osaisimpiin, joiden jokapäiväistä elämää ohjaa nälkä. Erot ruuansaannissa ja varallisuudessa ovat suuria jopa asutusalueiden sisällä. Tuottavien yritysten omistajat ovat vähemmän haavoittuvassa asemassa kuin he, jotka hankkivat lisätuloja vihanneksia myymällä. Seitsemän euron avustussumma ei riitä kuukaudeksi suurperheelle. Yrittämisen aloittaminen on kuitenkin hankalaa, sillä selviytyäkseen perheiden on priorisoitava ruokaa, lääkkeitä ja lasten koulumaksuja.

LAYLO SAHAL ABSHIRIN Laylo Sahal Abshirin pitää somalialaista ravintolaa Nakivalessa. Aviomies työskentelee sähkömiehenä, ja perheellä on keskivertoa paremmat tulot. Nuorin tyttö on kuitenkin vakavasti sairas, eikä rahaa hoitoihin ole. ”Kukaan ei tiedä, missä on vika. Terveyskeskuksesta saimme erilaisia luontaislääkkeitä, mutta ne eivät ole auttaneet. Minulla ei ole varaa viedä häntä Mbararan sairaalaan, jossa pystyisimme ottamaan verikokeet.” Perhe säästää tällä hetkellä 35 euron klinikkamaksuun.

SUOJELLUT METSÄT Kyangwali on raivattu viljelys- ja asuinmaaksi, ja viimeisetkin asutusalueen puut ovat päätyneet polttopuiksi. Kivihiilellä toimivista, puustoa säästävistä ekoliesistä ei ole tullut suosittuja, sillä hiili on kallista. Asukkaita kannustetaan luonnonsuojeluun, uusien puiden istuttamiseen sekä hiiltä ekologisempien puubrikettien käyttöön. Ugandan pakolaisasioita hoitava pääministerin kanslia on sitoutunut lukuisiin ilmastosopimuksiin ja rajoittanut puiden hakkuun sademetsässä yhteen päivään viikossa.

VITALI MANDRO ”On hyvä, että sademetsään pääsyä rajoitetaan. Samalla se kuitenkin rajaa mahdollisuuksiamme puhdistaa juomavettä ja laittaa ruokaa. Matka hakkuualueelle on pitkä, enkä saa yhdellä kertaa kannettua tarpeeksi puuta koko viikoksi”, kertoo 49-vuotias Vitali Mandro, joka pakeni Kongon demokraattisesta tasavallasta kaksi vuotta sitten vaimonsa ja yhdeksän lapsensa kanssa.

ADJUMANI Nelisenkymmentä kilometriä Etelä-Sudanin rajalta sijaitseva Adjumani on yli 210 000 ihmisen kotina Ugandan toiseksi suurin pakolaisasutusalue. Maan pohjoisosissa viljelyolosuhteet ovat kaikkein haastavimmat. Kuivuutta jaksottavat epäsäännölliset myrskyt ja rankkasateet eivät enää osu sadekausille, minkä vuoksi maanviljely ja arjesta selviytyminen on yhä vaikeampaa. Lähes puolet Ugandaan tulleista pakolaisista elää ja yrittää tulla toimeen maan pohjoisosissa.

SAHRA AHMED JAMA ”Ugandassa minulla on pulaa kaikesta – ruokaa ei ole eikä peruselintarvikkeisiin ole varaa. Minun ja lapseni turvallisuus menee kuitenkin kaiken edelle”, kertoo 27-vuotias yksinhuoltaja Sahra Ahmed Jama, joka pahoinpideltiin pakomatkalla Somaliasta vuonna 2013. Somalia on yksi ilmastonmuutoksen kriisimaista. Vuoden 2019 lopulla Itä-Afrikka koki jakson rankkasateita, joiden synnyttämät tulvat vaikuttivat 2,8 miljoonan ihmisen elämään. Somaliassa 370 000 ihmistä menetti kotinsa.

KOHTI HUOMISTA Moni pakolainen kaipaa kotiaan, ja osalle Uganda on vain hengähdystauko konfliktien päättymistä odottaessa. Monet ovat kuitenkin päättäneet jäädä. Vaikka pakolaisten elämää varjostavat krooninen puute, taudit, traumat ja arvaamaton ilmasto, on Ugandan pakolaisasutusalueilla jotain kaikkea tätä paljon tärkeämpää. On rauha, eikä yötä tarvitse valvoa peläten. Vihanneskojuja suljetaan Nakivalessa. Torimyyjät nousevat aamulla viideltä jatkamaan työtään.